
KUKA
Väitöskirjatutkija ja yliopisto-opettaja Itä-Suomen yliopistossa.
LÄHTÖKOHDAT
Ruokasuhde on jo pidempään kiinnostanut Tarua ja ohjaajiensa innostamana hän hyppäsi mukaan kehittämään ruokasuhteen pedagogista viitekehystä.
Taru on saanut oppia paljon uutta ja laajentaa osaamistaan ja tämän hän kokee palkitsevana. Apuraha mahdollistaa monialaisten haastavampien ajatusprosessien työstämisen.
”Apuraha antaa rauhaa keskittyä tutkimustyöhön. Täysipäiväisen työn ohella tämä olisi mahdotonta.”
TUTKIMUKSEN AIHE
Taru tutkii ruokakasvatuksen tueksi kehitettyä eri näkökulmia yhdistävää ruokasuhteen pedagogista viitekehystä. Erityisesti Tarua kiinnostaa opettajien ruokasuhde, jota ei ole aiemmin tutkittu.
”Se, millainen opettajien ruokasuhde on ja miten se heijastuu ruokakasvatustyöhön, on mielenkiintoinen kysymys ja sitä ei kukaan ole vielä aiemmin tutkinut.”
”Tutkimus ehdottomasti haastaa alan näkemyksiä. Ruokakasvatus on saanut kritiikkiä, että yksioikoisesti keskitytään yhteen näkökulmaan ja se on sirpaleista. Viitekehys toimii ratkaisuna tälle ja ottaa uudenlaisen näkökulman ruokakasvatukseen.”
VAIKUTTAVUUS JA KOTIEN HYVINOINTI
Tutkimus on vielä kesken, mutta Taru saa pian julkaistua ensimmäisen englanninkielisen julkaisun ja tutkimuksesta päästään kertomaan kansainvälisesti. Suomessa viitekehyksestä on jo julkaistu. Aihe on koettu tärkeäksi ja tutkimuksen teemat ovat jo käytössä aiheesta kiinnostuneiden opettajien opetuksessa Itä-Suomen yliopistolla.
”Asioita on otettu mukaan omaan opetukseen ja on päästy käytännön tasolla testaamaan asioita.”
Tarun mukaan ruokakasvatuksen perimmäinen tavoite on lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen. Tutkimuksen avulla edistetään myös kotitalouksien hyvinvointia sekä suoraan että välillisesti opetuksen kehittämisen kautta.
”Kun puhutaan ruokakasvatuksesta lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointi on se lopullinen päämäärää. Se, mitä kouluympäristössä ja päiväkodeissa tapahtuu, heijastuu koteihin ja perheisiin nuorten ja lasten kautta.”
TULEVAISUUS
Tarun tutkimus lisää ymmärrystä ruokakasvatuksesta monella tavalla ja viitekehyksestä tulee olemaan hyötyä konkreettisesti opettajankoulutuksen ja ruokakasvatuksen kehittämisessä.
”Toivon, että monella eri tasolla työ huomioidaan, oli se sitten yksittäinen opettaja, joka miettii omaa toimintaansa tai ylimmät virkamiehet, jotka tekevät opetussuunnitelmaa. Yksi konkreettinen hyöty olisi tämän mallin jalkauttaminen opettajankoulutukseen.”